Kun käymme kaupassa, otamme Cindyn yleensä mukaan.  Se saa siinä ekstra liikuntaa ja pääsee nuuhkimaan hajuja enemmän. 

 Tänään kun olimme käyneet kaupassa ja kotiin tullessamme pysähdyimme hetkeksi. Meitä vastaan tuli keskikokoinen snautseri nätisti omistajansa viereillä. 
 Yleensä Cindyllä on aina hätä ja hoppu päästä toisten koirien luokse, mutta tällä kertaa se istui ihan nätisti vierelläni ilman mitään komentoa.  No siinä se ylpeys koirasta haihtui sekunnissa ilmaan ku snautseri oli omistajansa kanssa meidän kohdalla. Eikö tämä valkoinen karvakuono syöksy samantien sen snautserin luokse hampaat irvessä.
 Sillä hetkellä olin iloinen että olin säätänyt Cindyn hihnan lyhyimmälleen, sillä pidemmällä hihnalla se olis varmastikkin päässyt snautserin  kimppuun.

 En yhtään tiedä mikä tuossa koirassa oli, mikä sai Cindyn sillä tavalla hyökkäämään.  Oliko se sitten narttu, oliko joku sen koiran käytöksessä laukaussut Cindyn reaktion, oliko Cindy liian epävarma. En tiedä, mutta toivon että tuosta tavasta päästään jotenkin eroon.

Ikinä en ole tutustunut tämän kylän lenkkipolkuihin, kunnes vasta nytten. 
Kerroinkin aikaisemmin siitä novascotiannoutaja ja rottweiller/saksanpaimenkoira mix parivaljakosta. Heidän kanssa lenkkeillessä olemme löytäneet 3 uutta reittiä, jotka ovat varmasti mukavempia koiralle kuin tuo kävely aina tuossa kävely tiellä kaupalle ja takaisin.
 Tänään kävimme luontopolulla. Usein ollaan kävelty siitä ohitse, mutta ikinä ei olla sieltä kuljettu. 
Siellä oli muutama sellainen silta, jotka meni joen ylitse. Vähän huteria, heiluivat, laudat painuivat alaspäin kun siinä käveli. Ensimmäisen sillan puoliväliin Cindy uskaltautui normaalisti. Siinä se huomasi ettei se ole niin vakaa ja meni matalemmaksi ja kulki kumarassa koko loppu matkan. Ei se varmasti ollut Cindysta kivaa, mutta nauru siinä pääsi.

Ja tällä kertaa sain tästäkin parivaljakosta otettua kuvat!! 

Oon huomannut Cindyssä senkin että kun se on näiden koirien kanssa, vaikka se aristaakin tuota mustaruskeaa enemmän, niin se uskaltaa heidän kanssaan käydä tutustumassa muihinkin isoihin koiriin paremmin.
 Ne tuo Cindylle jotenkin sitä turvallisuuden tunnetta, koska muutama koira tuli vastaan ja tämä uskalsi käydä tervehtimässä irlanninsusikoiraakin, mikä on näitäkin isompi. 

Sekä törmättiin eiliseen saksanpaimenkoiraan! Se tuli vähän liian innokkaasti Cindyn luokse, niin Cindy ärähti sille pikaisesti.