Olin ostanut viikko sitten Cindylle uuden lelun, josta tuli automaattisesti sen suosikki!
 Tän koiran kanssa saa miettii kauheen tarkkaan minkä lelun sille ostaa, koska se on niin nirso niistä. Olen ostanut varmaan kymmeniä leluja tuolle joilla se ei suostu leikkimään. Siinä turhautuu aika nopeasti ku koira on kuitenki vielä sen 2 vuotta eikä ole löytynyt kun 2 lelua joilla se suostuu leikkimään ja kun löytyy lelu jolla se tykkää leikkiä niin siitä on syytäkin olla iloinen!

No tossa se lelu hävis jonnekkin ja pari päivää sitä ollaan etitty, mutta mistään ei löydy, niin käytiin ostaa toinen samanlainen. 
 Oltiin pyörillä kaupalla käymässä. Matka kaupalle oli kauheen hidas kun Cindy ei ois halunnu kulkea pyörän vierellä.
Koti matka sit oli taas kauhean nopea. Itse sain polkea koko aika täysillä ja siltikään vauhti ei riittänyt Cindylle kun halusi lelun joka oli Nikolla pussissa ja Niko polki edellä!

Sit kun siitä kotiin päästiin ja Cindy sai lelunsa, niin aivan kauhea vinguttaminen jolle ei näkyny loppua!  Loppu se kyllä siihen kun koira väsähti ja meni uusi lelu kainalossa nukkumaan omaan petiinsä. Ennen sitä, vauhti oli kyllä mahoton eikä siitä koirasta saanu kunnon kuvaa lelun kanssa!

Meille ei oo nyt tullut uusia lenkkikavereita ja ollaan käyty tuttujen koirien kanssa lenkkeilemässä.

Olen niin ylpeä Cindystä! Cindy ei ole enään aristellut isoja koiria. Edistys on ollut ihan silmin nähtävä!  Oon niin ylpeä tuosta! :33
 Asia mitä en ois ikinä uskonu mahdolliseksi on toteutunut! Vaikka se ei ole ärissyt kertaakaan lenkkikavereille, niin silti se ärisi vieraille ohimeneville koirille, se on loppunut kokonaan. Sen ärinän tilalle on tullut leikkiminen. 
 Jokainen iso koira jonka luokse on päässyt on ollut uusi ihana leikkikaveri!

Tänään taisi tulla taka-pakkia isojen koirien kanssa. 
 Oltiin auttamassa remontissa ja koira joutui jakamaan pienen tilan ja lasten huomion. No ei tiedetä mitä kävi kun ei nähty, mutta vissiin mustasukkasuudesta toinen hyökkäsi toisen kimppuun ja oli rähinä päällä.

Siihen väliin mentiin erottaa koirat toisistaan.  Mitään vakavaa ei tapahtunut. Cindyn tassussa ollut entinen haava sai pikkusen hampaasta tai kynnestä siinä ja aukesi. Tosin niin kuin aikasemmin niin paranee kotihoidolla.
 Ainut mikä jäi harmittaa oli että Cindy ei enään uskaltanut mennä toisen lähelle, vaikka tuntia aikasemmin olisi ollut kivaa leikkiä. No mutta eiköhän tuo unohdu nopeasti ja Cindy olis taas valmiina leikkimään!

Sieltä kun lähdettiin niin käytiin kaupassa ostamassa leffa mässyä ja ei saa unohtaa Cindya. Se sai kotoisa - lihapata annoksen. Siinä se sen pistiposkeensa ja mitä ei ite jaksanu nii kissa kävi syömässä!

Jos joku katsoo tuota kuvaa, niin huomaa et mitä leffaa katsottiin! 
 Hachikohan se siellä pyörii. Jokasen koiraihmisen nyyhkyleffa. Ei mekään voitu sitä katsoa ilman kyyneliä. 
Jos joku ei oo tota vielä nähnyt niin kannattaa katsoa ja varata nessupaketteja! 
 Tarina on täydellinen kertomus koiran uskollisuudesta ja siitä, kuinka koira voi kiintyä omistajaansa. Mikä tekee elokuvasta vielä koskettavamman on se että tarina perustuu tosi tapahtumiin.

Oon tänään miettinyt että kuka toi koira on ja mitä se on mun Cindylle tehnyt. 
 Cindy on aina ollut yksinäinen susi. Se ei ole ollut ikinä kauhean miellytyshaluinen ja hakeutunut omaan seuraan. Lenkeillä se on mennyt omia polkujaan siellä ojassa ja korvista ei aina ole ollut tietoakaan, joskus jopa epäillyt omistaako tuo koira sellaisia.
 Nykyään se kuuntelee mua yllättävän hyvin ja haluaa jopa miellyttää!  Ja hakeutuu aina mun viereen nukkumaan.

Tänään taas epäilin ettei tolla ole korvia! Cindyltä yleensä häviää korvat kun se pääsee irti, mutta tänään sillä hävis ne vaikka se oli hihnassa kiinni mussa. Saattaa olla että se tiesi että minne me ollaan menossa. 
 No metsään kun päästiin niin laskin hihnan maahan ja ei, vieläkään ei ollut korvia päässä. No otin sit sen hihnan takasin kiinni. Jos ei kuuntele mua ees tuolloin, niin varmistukseksi pidän kiinni.

Siitä sit käveltiin metsän poikki ja kun tielle tultiin takaisin niin korvat palas ku salaman iskusta päähän. Kuunteli joka ikisenkin pihahuksen mikä lähti musta. 
 Pentuna se kulki aina mun jalkojen takana. Ei ikinä sivulla tai edessä, aina takana. Siinä tiellä se sit meni mun jalkojen taakse ja kulki siellä.  Sain siitä videotakin, mutta tänne ei vissiin pysty videoita lisäämään? Tai jos pystyy niin en osaa!

 Illat on nykyään jo kauhean pimeitä ja kaikkien pitäisi muistaa heijastimet! Yhtä hyvin kuin itsekkin, niin pitää muistaa yhtä hyvin se koirakin suojata.
 Ei se vastaan tuleva pyöräilijä välttämättä osaa ajatella että sulla on koira, jos se ei näe sitä. Varsinki jos on vähän kapeampi tie. Puhumattakaan jos joutuu kulkemaan tiellä jossa kulkee myös autoja! 
 
 Tänään käytiin tossa 9 jälkeen lenkillä tuttujen koirien kanssa kiertämässä harjua, niin huomasi miten hyvin ne tummat koirat sinne sulautui! Toisella oli samanlainen heijastin liivi kuin cindyllä ja se toinen jolla ei ollut, niin hävisi kokonaan sinne maastoon.  
 
 Cindy sai juuri lahjoituksena koirien heijastin liivin. Tavallaan vaihdossa kun lahjoitettiin cindylle liian isoja pantoja pois, niin eräs halusi lähettä meille sellaisen. Nyt sille on tullut käyttöä!  Vaikka onkin valkoinen koira, niin ei sitä sieltä heti huomaisi, varsinkaan sitten kun lumet tulee. Ja liivin lisäksi, cindyn hihnaakin kiertää heijastin nauha. Kun taas minulla, ei mitään!

Ja loppuun Cindyn nukkumis ilme. 

En tiiä kummastako se energia on kulunut enemmän, musta vai cindystä. Tällä hetkellä kummatki röhnötetään sohvalla. Cindy on ihan unessa tassut kattoa kohti. Yleensä tosta koirasta ei puhti oo loppunut.

Tänään käytiin cindyn kaa kahestaan pitkällä lenkillä. käveltiin ensin syrjäsellä tiellä josta sit poikettiin metsään. Siellä päästin Cindyn sai taas juosta vapaammin, ilman että pidin hihnasta kiinni. 
 Hassua Cindyn kanssa on että jos hihna ei ole kiinni pannassa, niin koiralta katoaa korvat eikä se kuule mitään. Jos pidän kiinni niin cindy hyppii pomppii ja loikkii ympäriinsä ja vetää hihnasta (lopettaa käskystä), mutta kun se hihna ei ole minulla kädessä niin Cindy kuuntelee minua tarkemmin kuin yleensä ja ei mielellään lähe viereltäni.
 En tiedä juontaako toi tapa pentu aikaan, kun tiputin vain hihnan maahan ja lähdin kävelemään, kun ei suostunu muuten kulkemaan.

Kotiin tultua Cindy oli ihan rätti poikki väsynyt. Se majottautui saman tien sohvalle minun viereeni ja ei siitä liikkunut mihinkään.  
Siinä se kerkes pari tuntia nukkua jonka jälkeen sitten lähdettiin uudestaan lenkille kavereiden kanssa. Käytiin uudestaan kiertämässä luontopolku.

Siinä polun varrella on tälläinen silta, joka heiluu kun siinä kävelee. Cindy ei oikein uskalla kävellä siinä sen heilumisen takia. Tosin ymmärrän miksi ku itekki mietin et milloin ne laudat pettää tai jotain tapahtuu.. : D

Tässä kuvia lenkkipolulta, vaikka eivät tänään otettuja olekkaan.

Nyt kun tultiin kotia, niin nostin koiralle ruuan pakkasesta sulamaan. Sitä ootellessa cindy nukkui sohvalla.

Cindy on jo jonkin aikaa nirsoillut ruuassa. Se ei ole pitkään aikaan suostunut juurikaan syömään mitään. Muutamaan otteeseen olen miettinyt että veisin sen eläinlääkäriin, mutta koska paino ei oo pudonnut ja koira on ihan samanlainen kuin ennenkin, niin en nähnyt syytä viedä sitä. Ajattelin että se saattaa johtua liian vähästä liikunnasta.

No nyt kun ruoka oli sulanut ja nostin sen lattialle, niin se söi koko lautasen tyhjäksi, niinkuin se eilenkin teki.
Tätä se ei ole tehnyt pitkään aikaan. 
 En kyllä ihmettele yhtään että koira on nälkäinen ja väsynyt noiden lenkkien jälkeen.

 

Tänään Cindy pääsi tutustumaan uusiin koiriin jälleen kerran. Tällä kertaa oli jopa narttu matkassa.

 Huomaan Cindyn edistyksen näissä lenkeissä, enään ei tarvinnut haukkua toiselle kun näki ne. Luokse mentiin ja siinä sit vähän aristeltiin, mutta ääntä ei päästetty.  
 Opin taas vähän lisää tästä kylästä. Sain tietää että täällä on jopa lampaita! ja lehmiäki!  Cindy kuuli tänään ekan kerran lampaiden ääniä, mutta ei niitä kauheasti nähnyt, koska ne oli kauempana laitumella, eikä heti siinä tien varressa. 
 
Tämä oli hyvä reissu myös minun kannalta. Jotenkin mun päähän on iskostunut että leikatut nartut on vihaisia muita nartutja kohtaan, ainakin kaikki tietämäni, yhtä koiraa lukuun ottamatta.  No tässä tuli taas yksi lempeä leikattu narttu, ei mitään ongelmaa Cindyn kanssa.

Kun olimme lampaat nähty menimme metsään kävelemään polkuja pitkin. Siellä noi isot koiruudet päästettiin vapaiksi ja niiden hihnat laitettiin cindyn hihnan jatkeeksi, jolloin uskalsin antaa cindynkin liikkua vapaammin. 
 Cindy jos tajuaa olevansa vapaana ni se sinkasee samantien karkuun ja sitä et kiinni saa. Mutta jos sillä hihna roikkuu perässä se ei edes yritä. Tänäänki se vaa kulki nätisti mun vieressä, ei lähteny edes muiden sinkoiluihin mukaan.

Kyllä huomaa miten Cindyllä itseluottamus kasvaa näiden lenkkien myötä.

Lenkin loputtua meitä vastaan tuli 2 tuttua koiraa, toinen oli pieni koiruus, en muista oliko havanna vai malta, ja kultanen noutaja. Aikaisemmin Cindy ei uskaltanu mennä sen kultasennoutajan luokse, mutta tällä kertaa se ei ees epäröinyt. Sen pikkusen koiran kanssa vedettiin pikku painit siinä tien varressa.

Tuossa tuli 2 isompaa koiraa vastaan ja cindy oli nätisti mun vierellä eikä edes yrittäny mennä muiden luokse, mikä on outoa, koska tää syöksyy aina kaikkien luokse!  Ja ohitti vielä nätisti vastaan tulevan saksanpaimenkoira!