Jos joku katsoo tuota kuvaa, niin huomaa et mitä leffaa katsottiin! 
 Hachikohan se siellä pyörii. Jokasen koiraihmisen nyyhkyleffa. Ei mekään voitu sitä katsoa ilman kyyneliä. 
Jos joku ei oo tota vielä nähnyt niin kannattaa katsoa ja varata nessupaketteja! 
 Tarina on täydellinen kertomus koiran uskollisuudesta ja siitä, kuinka koira voi kiintyä omistajaansa. Mikä tekee elokuvasta vielä koskettavamman on se että tarina perustuu tosi tapahtumiin.

Oon tänään miettinyt että kuka toi koira on ja mitä se on mun Cindylle tehnyt. 
 Cindy on aina ollut yksinäinen susi. Se ei ole ollut ikinä kauhean miellytyshaluinen ja hakeutunut omaan seuraan. Lenkeillä se on mennyt omia polkujaan siellä ojassa ja korvista ei aina ole ollut tietoakaan, joskus jopa epäillyt omistaako tuo koira sellaisia.
 Nykyään se kuuntelee mua yllättävän hyvin ja haluaa jopa miellyttää!  Ja hakeutuu aina mun viereen nukkumaan.

Tänään taas epäilin ettei tolla ole korvia! Cindyltä yleensä häviää korvat kun se pääsee irti, mutta tänään sillä hävis ne vaikka se oli hihnassa kiinni mussa. Saattaa olla että se tiesi että minne me ollaan menossa. 
 No metsään kun päästiin niin laskin hihnan maahan ja ei, vieläkään ei ollut korvia päässä. No otin sit sen hihnan takasin kiinni. Jos ei kuuntele mua ees tuolloin, niin varmistukseksi pidän kiinni.

Siitä sit käveltiin metsän poikki ja kun tielle tultiin takaisin niin korvat palas ku salaman iskusta päähän. Kuunteli joka ikisenkin pihahuksen mikä lähti musta. 
 Pentuna se kulki aina mun jalkojen takana. Ei ikinä sivulla tai edessä, aina takana. Siinä tiellä se sit meni mun jalkojen taakse ja kulki siellä.  Sain siitä videotakin, mutta tänne ei vissiin pysty videoita lisäämään? Tai jos pystyy niin en osaa!

 Illat on nykyään jo kauhean pimeitä ja kaikkien pitäisi muistaa heijastimet! Yhtä hyvin kuin itsekkin, niin pitää muistaa yhtä hyvin se koirakin suojata.
 Ei se vastaan tuleva pyöräilijä välttämättä osaa ajatella että sulla on koira, jos se ei näe sitä. Varsinki jos on vähän kapeampi tie. Puhumattakaan jos joutuu kulkemaan tiellä jossa kulkee myös autoja! 
 
 Tänään käytiin tossa 9 jälkeen lenkillä tuttujen koirien kanssa kiertämässä harjua, niin huomasi miten hyvin ne tummat koirat sinne sulautui! Toisella oli samanlainen heijastin liivi kuin cindyllä ja se toinen jolla ei ollut, niin hävisi kokonaan sinne maastoon.  
 
 Cindy sai juuri lahjoituksena koirien heijastin liivin. Tavallaan vaihdossa kun lahjoitettiin cindylle liian isoja pantoja pois, niin eräs halusi lähettä meille sellaisen. Nyt sille on tullut käyttöä!  Vaikka onkin valkoinen koira, niin ei sitä sieltä heti huomaisi, varsinkaan sitten kun lumet tulee. Ja liivin lisäksi, cindyn hihnaakin kiertää heijastin nauha. Kun taas minulla, ei mitään!

Ja loppuun Cindyn nukkumis ilme.